Huoletonna aina.

Huoli on mielen vaeltaja. Huolehtiminen on tapa huolehtia itsestä ja toisesta. Huoli on kehää kiertävä, turhahko puoliajatus, josta jokainen vaikuttaa olemiseemme. Hetken huolettomuus endorfiinin, serotoniinin tai dopamiinin säätelyn vinksahduksessa tuntuu hyvältä.

Huolesta voi päästä eroon. Kirjoittamalla sen pois, mustaan ruutuvihkoon. Antamalla sille näkyvän muodon, jossa huolen varjot lyhenevät valon seurauksena.

Huolelle voi antaa luvan mennä, jäädä matkasta pyörälenkillä. Ajatusten selkeytyä, hyvän mielen tulla. Jäädä. Sänkyyn mennessä, mieli on selvä ja autuas.

Kaunis elämä.

Kauneimmillaan elämä on sujuvaa, sykähdyttävää ja ehdottoman suurta.

Kaunis elämä on sitä, että työmatkalla osaa arvostaa maisemaa, jossa asuu ja tietää, että hiukset ovat tänään hyvin. Kauniissa elämässä kohtaa ihmisiä ja toivoo, että heillä olisi hyvin. Palaa kotiin toivoa täynnä ja mieli täynnä suuria suunnitelmia siitä miten iloittaa toisen elämää. Itsessä on voimaa, joka tuntuu hyvältä. Pienet asiat ovat kaikki mitä tarvitaan ja mahdollisuudet piirtyvät selkeinä eteen. Hetki on läsnä ja mieltä ei vahdi lähtemisen piru.

Välillä kaunis elämä katoaa. Työmatkalla sama ahdistunut pikkuajatus seilaa mielessä edestakaisin estäen näkemästä hyvin ja selvästi. Kaupan ikkunasta peilautuvalla kuvalla on kasvosi ja niillä ahdistus. Kärkkäisyys ja vaativuus ovat silmien takana sykkiviä asioita.

Kunnes kaikki kaunis jälleen palaa. Niinkuin muuta ei koskaan olisi ollut.